Viimeisen reilun viikon aikana omaksuin laolaisen aikakasityksen vahan turhan hyvin, tarkoittaen etta virallista kelloa ei ole ja eletaan auringon mukaan. Tarpeeksi monesti kun heraa paikallisten tapaan kukkojen raayntaan ja ihmisten aamuhulinaan klo 6 joka aamu, ja sen paalle viettaa pitkaa iltaa muiden reissareiden kanssa... niin, siitahan seuraa etta Uuden vuoden ylitse voi vaikka nukkua. Siitakin huolimatta, etta Vientianen guesthouse oli yhta onneton pahviseina kuin tahankin asti ja ikkuna oli suoraan juhlivalle kadulle, metelikin sen mukainen.
Herasin siis kello 00.02 "lyhyelta lepotauolta" viime yona, eli sopivasti missasin maagiset vuodenvaihteen sekunnit. Ei se mitaan, juhlinnan voi alottaa vahan myohassakin... Uutta vuotta juhlitaan laolaisittan siististi ainakin Suomeen verrattuna. Vientianessa oli kaksi paabilemestaa, rakennettu aukioille suht lahekkain toisiaan. Toista sponsoroi olut- ja viskibrandi Tiger ja toista 'probably the best beer in the world' -olut Beerlao, joten oli valittava oma joukkueensa. Beerlao on paikallisten kansallisylpeys ja sita virtaa jatkuvasti, kaikkialla. Bileiden suhteen Tiger oli kuitenkin ihan kohtalainen kilpailija.
Tanaan uninen Vientiane ei oikein inspiroinut lisa-/sisatutkimuksille, johtuikohan itse kaupungista vai omasta vasymyksesta. Laksin bussilla rajan yli ja taalla sita taas patsastellaan Thaimaan puolella Nong Khaissa, ja katsellaan kaihoisasti joen ylitse Laosiin. Se oli hieno maa, se! Joskin jotkut turismin kanssa tyosketelevat olivat oppineet vahan liikaa ihmisten retkuttamisesta, mutta kaikki muut laot oli huipputyyppeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti