Taalla sita lotkotellaan kahden iranilaisen poitsun olkkarissa. Takapihalta nakyy huikean komea Ararat-vuori, jerevanilaisten maamerkki, joka vahingossa on joutunut Turkin puolelle. Ararat-vuoren rinteeseen Nooa-herrakin poksautti arkillaan (1. Moos 8:4), joten ihan mika tahansa kivijarkale ei ole kyseessa. Ja upeelta nayttaa!
Helsinki-Vantaan ulosmarssista huolimatta lennot oli ajallaan ja matkatavarat mukana. Etukateen ostettu viisumi ei kelvannut ja kun se saataminen saatiin purkkiin eika taksejakaan loytynyt lentokentan edesta, meinasi hirveassa univelkapohnassa hivenen alkaa ahdistaa. Missa ma oon? Milla lentokentalla ei ole takseja!?! Sydanta kylmaten hyppasin pimeeseen taksiin, mutta kuski oli mukava papparainen ja antoi puhelinnumeronsakin tulevia avuntarpeita ajatellen.
Tanaan lahdetaan iranilaisten kanssa 25 km kaupungin ulkopuolelle patikoimaan Garniin ja illalla katsellaan Jerevania!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti