Azerin viisumiruljanssi

Azerin viisumia haettiin kissojen ja koirien kanssa Tbilisissa. Mutta nou hätä:

Prosessikaavio stressaamisesta.

Vaikka aluksi meinasi hiukka stressata, kehitin upeita B-suunnitelmia kaiken varalta. Meinasi olla jo valinnanvaikeutta, lahdenko bussilla lapi Turkin Istanbuliin vai lautalla Ukrainaan Mustanmeren yli. Tassa nyt kuitenkin kavi niin, etta sain Azeri-viisumin kouraan ja topsottelin tanaan rajan yli.

Viisumishöytä maustaa mukavasti se, etta saannokset muuttuu jatkuvasti hankalammiksi, uusin muutos tuli juuri kesakuun alusta voimaan. Sitten julkaistiin tietoa, etta uusi systeemi ei toimikaan, ja voi kestaa 15 vrk saada viisumi. Huippua, silla mulla oli tollon 18 vrk aikaa paasta Georgian Tbilisista 500 km paahan Azereihin Bakun lentokentalle ja kotimatkalle, ja valissa on viela joku azeripyhapaiva (eli toimisto kiinni).

Tuskallisinta viisumitouhussa on kehittaa itselleen jostain ns. letter of invitation (LOI) eli kutsukirje azerifirmasta, -koulusta, -hallitukselta, -yksityishenkilolta tms. Onpa helppoa! Matkatoimistot onneksi taikoo niita tuulesta, mutta Googlella ko. matkatoimistoja loytyi tasan yksi superkallis (LOI 50 USD). Pelkka viisumikin maksaa jo 60 e, 10x enemman kuin Armenian viisumi.

Suurlahetystoon epatoivoisena marssiessa mulle suositeltiin matkatoimistoa nimelta Xtours (http://www.xtour.ge/ rakenteilla), jossa palvelumaksu 20 laria (8 eur) em. viisumimaksun lisaksi. Viisumin sai 5 vrk:ssa. Voin suositella kaikille lampimasti!

Rajalla ei erityisemmin digattu Armenian viisumista passissa: jouduin erityispuhutteluun, matkatavarasyyniin ja neljan rajaukkelin tivaukseen, mita tein Armeniassa, onko mulla Armenian karttoja mukana, kirjoja, lahjoja, tuliaisia... Kielsin kaiken, olin piilottanut Jerevanin kartat ja esittelin ylpeana pelkkia Georgian karttoja. Yksi ukkeli heltyi kun kerroin kantavani vaatteiden lisaksi vaan georgialaisia viineja, ja paasin lapi. Wohoo!