Supra on perinteinen georgialainen tapa viettaa illallista - pitkaan, hartaasti ja laulaen. Ma paasin kokemaan supran Tsinandalin kylan 15 abiturientin kanssa.
Supran kulmakivet on paikallinen viini, ruoasta notkuva poyta, georgialaiset laulut ja tamada, joka johtaa tilaisuutta. Tamada pitaa maljapuheet sopivin valiajoin, silla supran aikana saa juoda viinia vain, kun yhdessa kohotetaan maljaa. Muulloin saa juoda vetta tai mehua jos tahtoopi.
Maljoja nostellaan tietyn vapaamuotoisen loyhan kaavan mukaan millon millekin - me kilisteltiin mm. perheille, lasnaolijoille, Georgialle ja Suomelle, vauvoille, lapsille, kuolleille, ystaville, rakkaudelle, Tsinandalille ja mulle. Etiketin mukaisesti ma pyysin sitten tamadalta lupaa pitaa maljapuheen ja kiitin kaikkia mun uusia ystavia mahtavasta illasta. Loppuillasta sain ehka hienoimman kunnianosoituksen, kun pojat yksissa tuumin julistivat, etta ma olen niiden veli.
Ruokailuun upposi kevyesti 4 tuntia, kun valilla noustiin tanssimaan ja valilla laulettiin georgialaisia lauluja. Makin tulin vedetyksi keskelle georgialaista perinnetanssia, jonka rytmi ei ihan ollut hallussa. Huikeeta miten hyva tunnelma voi olla, kun sopot nuoret georgialaismiehet laulaa tunteella rakkauslauluja toistensa hartioihin nojaillen, ja sen jalkeen kippistellaan (gaumarjos) ystavyydelle.
Seuraavana paivana koko porukka lahti bussilla saattamaan mua Signagiin (Sighnaghi) tunnin matkan paahan Tsinandalin kylasta. Ne hyvastelyt oli kylla erittain haikeat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti