Georgia on ruoka- ja viinimaa, kuten edellisesta blogitekstistakin voi arvata. Viinia, joko kotitekoista tai kaupan, on tarjolla kaikkialla etenkin taalla Kakhetin viinialueella, samoin kahvia tuputetaan jatkuvasti vieraille. Paikallinen kahvi keitellaan liedella kattilantapaisessa, tarjotaan pikkukupeista, ja kupin pohjalta loytyy paksu kerros mutaa jota ei juoda. Chacha taas on perinteista varsin tiukkaa ja pahaa viinaa.
Joka aterialla tarjotaan vaaleaa perhepizzan kokoista litteaa leipaa, joka on erittain maukasta ihan sellaisenaan. Leivan kanssa mutustellaan valkoista fetatyyppista juustoa, kulkee mm. nimilla sulgumi (sulguni) tai imeruli. Yleinen perinneherkku ja pikaruoka on khatchapuri, juustoa tihkuva piiras, jota saa kivijalkaleipomoista alle eurolla kipale. Khatchapureja tulee eri variaatioissa: juusto sisaanleivottuna tai taikinan paalla, hoystettyna lihalla tai mausteilla, kananmunalla tai milla lie.
Khinkali on kuin pelmeni tai dumpling (mita naa on suomeksi?), mutta isompi. Taikinanyytissa on lihapallura ja liemi, joka toivottavasti juodaan pallurasta ennen kuin se valuu sormille. Paikalliset auringonpussaamat tomaatit ja kurkut on myos mielettoman mehukkaita ja niita on aina tarjolla. Saksanpahkinoita kaytetaan paljon salaateissa, pikkuruoissa ja muussattuna tahnoissa ja kastikkeissa. Esim. nigvziani badrijani on grillattua viipaloitua munakoisoa, jonka sisaan kaaritaan pahkinatahnaa. Mun ehdoton ruokasuosikki on kuitenkin jotakin vihreeta kasvista, jonka syvin olemus ja valmistusmenetelma on toistaiseksi hamaran peitossa. Asiaa selvitellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti