Vietan vuoristovaellusleiria 1400 metrin korkeudella Dilijanissa, sopossa pikkukylassa vuorten keskella. Kahdessa paivassa vuorta ja kukkulaa kavuttu palttiarallaa 50 km, 12 tuntia. Tanaan kommin 1950 metriin ihailemaan upeita maisemia, uhrilahjana auringolle menetin molemmat kasivarret ja niskan. Ylimaarasia vaatekappaleita kasien suojaksi ei ollu matkassa, joten piti keksia insinoorimaisia viritelmia kuten A4-passivalokopion kietominen hiusponnarilla kaden ympari.
 |
| Dilijan tuolla alhaalla, mina 450 metria korkeammalla. Tasta kesti viela 3 h takasin kylaan. |
 |
| Dilijan nakyy tuolla elikon pyllyn osoittamassa suunnassa. |
Vaellusreittia ei turhaan oltu merkattu mitenkaan, saatoin vahan eksyilla ja ehka melkein poikkesin armeijan ampumaradalle. Sopivasti ammuskelun aanet lakkasi kun harhailin siina lahettyvilla, ehka ne katteli etta kukahan daiju tuollakin menee ja oli mulle armollisia.
 |
| Dilijania sanotaan Armenian Sveitsiksi - ehka vahan liioteltua, mut onhan taalla nattia. |
 |
| Ne vuoret, ne vuoret! |
Huomenna riittaa vuorikiipeily, pohdiskelen viela jatkanko Vanadzoriin ihmisten ilmoille vai Ijevaniin metsikoihin ja viinia maistelemaan. Maisemanvaihdon kunniaksi loppuun pari vanhaa kuvaa, nama Garnista:
 |
| Myos Armeniassa kasvaa kukkia. |
 |
| Tietaako meidan suvun geologi, mika kivilaji ja miksi muodostaa tallasta geometrista kuviota? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti