sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Chile-analyysi

Huomenna on aika jattaa Chile taakse ja kohdata Bolivia. Lahden jeepilla rajan yli aamulla ja 2,5 vuorokauden paasta pitaisi saapua Bolivian Uyuniin, matkalla ihaillaan Salar de Uyunin suolajarvea. Uyunissa hyppaan yobussiin ja La Paziin, joten seuraavat elonmerkit toivottavasti sielta.

Laamoja!
Kaytiin eilen 4300 metrn korkeudessa. Joku naista aavikon kasveista auttaa korkeuspahoinvointiin.
Chile oli jotain niin muuta kuin kuvittelin etukateen. Odotin salsaa (myohemmin opin etta musa taalla on cumbiaa eika salsaa), tummia latinoja ja laosilaisen lunkkia meininkia. Lunkkia taalla kylla on, Chile on kellostapiittaamaton maa. Aikatauluista pidetaan suunnilleen kiinni, mutta ei liian tarkasti. Paikalliset sanoo itsekin, etta jos aikataulussa lukee klo 8.00, se tarkoittaa 10-20 minuuttia myohemmin. Mihinkaan ei oo kiire! Paasia etta asiat kuitenkin tapahtuu eika jaa roikkumaan, mika oli ihan positiivinen yllatys.

Flamingo ja tulivuori.
Suolajarvi.
Chile on tummaa tukkaa ja suklaasilmia, mutta taalla on myos tosi paljon vaaleampaa vakea. Onneksi mulla alkaa olla suojavaria sen verran, etta sulaudun vaaleampaan vaestoon. Chile on myos lampimia poskisuudelmia tuntemattomammilta ja tiukkoja halauksia tutummilta. Vaikka joitain samaan seurueeseen liittyvia tyyppeja nakee ensimmaista ja viimeista kertaa elamassaan, poskipusun (1 kpl) saa ihkaoikeasti kunnon moiskauksena ja vienolla halauksella varustettuna. Siina on jo tarpeeksi jaanmurtajaa tallaselle kylmalle skandinaaville.

Taa taisi olla se Chilen aktiivisimpia tulivuoria, nyt keltaisen varikoodin halytystilassa.
Sangria on taalla jotain aivan muuta kuin Espanjassa. Unohda sopo punainen vari ja hedelmien raikkaus, Chilessa sangria on ruskeaa ja vahvaa! Sangrialasin kanssa tulee pullo miedosti hapotettua vetta, ja pointti on tayttaa lasia vedella ja jaapaloilla sita mukaa, kun juomaa kumoaa massuun. Alussa saa siis litkia stydia tavaraa ja loppua kohti hennompaa.

Chile on myos mieletonta luontoa, ja maa pitaisi matkata paasta varpaisiin, jotta voisi ymmartaa sen monimuotoisuuden. Jos nyt tsekkailen tan pohjoisen, niin ensi kerralla sitten Patagoniaan!

Aina ei kasva edes niita kasvejakaan...
Auringonlaskua ihailemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti