Jestas mika ilta eilen oli. Kavin iltamyohaan retkeilemassa Cielo Surin avaruusobservatoriossa, Andien syleilyssa 1800 metrin korkeudessa ja vuorten taydellisessa pimeydessa. Paikalliset sanoikin etukateen etta Valle de Elquissa nakee sellaisen tahtitaivaan, ettei ole uskoa silmiaan, ja vaittavat viela Chilen taivaita maailman parhaiksi.
 |
Valle de Elquin viinitiloja.
|
Taivas oli kauttaaltaan taplikas eri kirkkauksisista (onko toi sana?) tahdista ja mielettoman natti. Observatorion opas heilutteli supertehokasta laserpyssyaan ja osoitteli tahtia ja tahtikuvioita taivaalta kuin karttakepilla kartalta. Ihmeteltiin auringon kulkurataa taivaalla seka pohjoisella etta etelaisella pallonpuoliskolla (jestas meinasin jarkyttya ekana Chilen-paivana, kun aurinko paistoi pohjoisesta) ja opittiin loytamaan jotain magneettipilvia taivaalta (ei taa terminologia oo ihan hallussa...). Teleskoopilla kateltiin viela tarkemmin tahtirykelmia ja kaiken kruunuksi Jupiteria ja se kuita. Mieletonta!
 |
| Piscoa. |
Muita eilisen huippuhetkia oli loytaa Pisco-viinan myymala ja maistella ilmaiseksi kaikki sortit lapi seka loytaa poppanaisen myymala, jossa neiti myi kaikenlaisia rohtoja ja parannusta. Mun
tostado pero roja -espanjayritelmalla ("ruskettunut mutta punainen") sain jotain superrohtoa mun auringonhivelemalle hipialle ja kylla tuntuu taas nannalta! Tulee tarpeeseen parannella iho kuntoon ennen kuin perjantaiaamuna saavun San Pedro de Atacamaan, pikkukylaan maailman kuivimmalla aavikolla.
 |
| Jostain kohtaa kuivaa laaksoa loytyi jarvi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti