Reissun paalla sita palaa elaman perus(etu)oikeuksien aarelle: Siihen, ettei tarvitsisi palella - ylanko-Bolivian taloissa ei paljoa lammitysta ole, ja iltaisin lampotila voi laskea vuoristossa lahelle nollaa. Kolmen paksun peitteen alla tarkenee nukkua. Tai siihen, etta olisi lammin suihku - tai suihkussa sellainen paine, etta sita voi kutsua suihkuksi ylipaataan. Tai siihen, etta olisi vessapaperia, edes hotelleissa... ekaa kertaa elamassani pakkasin rinkkaan rullan vessapaperia, ja voi etta oon ollut siita usein kiitollinen!
Boliviassa on kaksi aivan erilaista maailmaa: Ylangoilla vuoristossa lampotila vaihtelee tunninkin sisalla huimasti - auringossa on hullun kuuma, varjossa tarvitsee takkia. Ihmiset on epaystavallisempia, melkein rujoja. Kulttuurit on tosin ikivanhoja ja kiinnostavampia, ruokana saa laamaa ja ihmiset pukeutuu varikkaisiin bolivialaistekstiileihin. Taalla Santa Cruzin alangoilla sen sijaan on trooppinen ilmasto, nyt kesan sadekautena 30 astetta jatkuvasti ja ilmankosteus aivan liikaa. Ihmiset on avoimia ja hymyilevia, ne tulee oma-aloitteisesti juttelemaan. Omituista, etta pitkasta aikaa mua tuijotetaan kiinnostuneesti. Taalla on myos paljon eurooppalaista verta vaessa ja modernimpi katukuva vaatekauppoineen.
Boliviasta kuuli etukateen paljon kauhutarinoita, jopa paikallisilta itseltaan. Laitoin silti joka kerta rinkan matkatavaratilaan bussissa, vaikka kiellettiin sen sisallon ryovaamisen takia, ja otin taksin kadulta, vaikka varoiteltiin kidnappauksista syrjakadun pankkiautomaatille. Oon tuntenut oloni turvalliseksi kaikkialla, tosin kameraa en oo hirveasti valaytellyt esilla isoissa kaupungeissa. Tassa vasta on ihmeellinen maa jolle kauhutarinat ei todellakaan tee oikeutta.
Naihin tunnelmiin, huomenna Paraguay!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti