En oo varmasti ikina pelannyt mitaan reissuani etukateen niin paljon kuin pelkasin Afrikkaa. Yhtakkia huomasin etta mieli oli taynna ennakkoluuloja, epailyksia ja epavarmuutta. Tajusin etten ikina ennen ole niin raikean selvasti erottunut turistiksi paikallisten keskella kuin Afrikassa tulisin erottumaan. Ikina ei kokonaisen maanosan kulttuuri ole tuntunut yhta tuntemattomalta.
Afrikka oli mulle vaenpaljoutta (kolme ihmista saman pratkan selassa oli jo mulle normaalia - paikallisilta sujuu jopa 5 hlo), sormilla syomista hygieniasta viis, Saharan hiekkatuulia niin etta koko tytto on iltaisin ruskean hiekkakerroksen peittama, rummutusta ja tanssia, kanan verta voodoopaikoilla, loppumatonta yovo yovo - huutelua lapsilta (taalla on lastenrallatus yovo yovo bonsoir, ca va bien, ca va bien, merci et vous, jota lapset laulaa innokkaasti valkonaamoille - lopussa aloin laulaa jo itsekin lasten mukana), paan paalla mita uskomattomampien tavaroiden kantamista, jatkuvaa ihmisten moikkailua... Beninin erikoisuutena on myos jokapaivainen sahkokatko, joka on nytkin menossa parhaillaan. Vaikka taalla tuntuu muuten olevan rikkaampaa kuin Burkinassa, sahko on katkolla joka paiva, suihku on ollut monesti vain vesiampari ja nettia hadin tuskin loytyy.
Mulle aukesi Afrikassa aivan kokonainen uusi maailma. Kaikki ne mainitut reissupelot lahdin kohtaamaan ja huomasin, jalleen kerran kuten niin monilla muillakin matkoillani, etta ihmiset ympari maailman onkin aika samanlaisia heppuja kaikkialla. Unohdan sen niin helposti koti-Suomessa ja sitten taas tuntematon pelottaa. Sitten taytyy taas lahtea, pelata ja muistaa uudelleen.
Afrikka oli mulle vaenpaljoutta (kolme ihmista saman pratkan selassa oli jo mulle normaalia - paikallisilta sujuu jopa 5 hlo), sormilla syomista hygieniasta viis, Saharan hiekkatuulia niin etta koko tytto on iltaisin ruskean hiekkakerroksen peittama, rummutusta ja tanssia, kanan verta voodoopaikoilla, loppumatonta yovo yovo - huutelua lapsilta (taalla on lastenrallatus yovo yovo bonsoir, ca va bien, ca va bien, merci et vous, jota lapset laulaa innokkaasti valkonaamoille - lopussa aloin laulaa jo itsekin lasten mukana), paan paalla mita uskomattomampien tavaroiden kantamista, jatkuvaa ihmisten moikkailua... Beninin erikoisuutena on myos jokapaivainen sahkokatko, joka on nytkin menossa parhaillaan. Vaikka taalla tuntuu muuten olevan rikkaampaa kuin Burkinassa, sahko on katkolla joka paiva, suihku on ollut monesti vain vesiampari ja nettia hadin tuskin loytyy.
Mulle aukesi Afrikassa aivan kokonainen uusi maailma. Kaikki ne mainitut reissupelot lahdin kohtaamaan ja huomasin, jalleen kerran kuten niin monilla muillakin matkoillani, etta ihmiset ympari maailman onkin aika samanlaisia heppuja kaikkialla. Unohdan sen niin helposti koti-Suomessa ja sitten taas tuntematon pelottaa. Sitten taytyy taas lahtea, pelata ja muistaa uudelleen.
Oon ollut melkein 4 viikkoa Afrikassa enka pelkaa tata enaa. Nyt voin lahtea kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti