Lukemattomista ennakkokehuista huolimatta Chiang Mai ei tarjonnut mulle sita lempeytta mita odotin, ja tarve paasta pois iski heti ekana paivana. Kaupunki on liian iso, liian turistinen ja liian ruuhkainen.
Paras tapa kestaa tata liikennetta on varmaankin hypata ite sekaan. Tanaan vuokrattiin ranskalaisen Jeffreyn kanssa pratka ja ajettiin kaupungista ulos vuorelle katselemaan maisemia ja vuoritemppelia. Muutamia kertoja sita kerkesi pohtia, selviaako sielta kaistapaiden keskelta hengissa pois, mutta ilman ruhjeita tassa nyt ollaan. Sydamentykytysta lisasi entisestaan se, etta kuskin mieli oli erittain jumiutunut tuttuun oikeanpuoleiseen liikenteeseen ja valilla ajettiin vahan vaaraa kaistaa... Illalla piti kayda sulattelemassa paivan stressit thaihieronnassa. Ihan huippua millasiin asentoihin ihmisen saa vaannettya! Hierojen kyynarpaita ja polvia tuli ovista ja ikkunoista mutta siina sekamelskassa se onnistui runttaamaan mun kropan aika mahtavaan kuntoon.
Burman jalkeen yleisfiilis on niin chilli ja muutenkin puolikuntoisena toipilaana kaipaa vahan rauhaa, joten Chiang Maista on hankkiuduttava maalle. Huomenna lahden pikkukylaan nimelta Pai, joka on huhujen mukaan superkaunis mutta megaturistinen. Lotkottelen siella yhden yon ja sitten Chiang Main kautta lento Laosiin, chillailun luvattuun maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti