Heivasin eilen popelikkoon 5 paivaa messissa raahautuneen jenkkireissaajan ja livistin yksinani Vang Viengiin, Laosin turistihelvettiin ja juhlimisen mekkaan. Palttiarallaa 200 km:n eli noin 5 tunnin vuoristoratamatkalla meinattiin kolaroida ehka noin 10 kertaa, mutta kylla nuo kuskit osaa hommansa.
Vang Viengin keskustassa ei uskoisi olevansa Laosissa, mestat tursuaa blondeja eurooppalaisia ja shortseissa ja topeissa kuljeskelevia juhlijoita - paikalliset sen sijaan ei ikina nayta paljaita olkapaita tai polvia. Ravintoloissa myydaan burgereita ja pizzaa ja tsagalla jotain paikallistakin ruokaa. Ilta-aikaan taalla ei muuta olekaan kuin baareja, bileita ja cocktaileja, paivisin huvina on ajella tuk-tukilla joenrantaa ylavirtaan ja laskea kumirenkaalla muutaman kilometrin matka alas. Matkalla joen rannassa on useita baareja, jonne kumirenkailijat voi pysahtya ja lopulta perille saapuu hiprakassa auringossa palaneita paivakannilaisia. Turismiaallon myota kylan majoitusmestat on niin onnettomia, etta seinat tehdaan paperista ja voi helposti kuunnella naapurissa asuvien suomalaisten amfetamiininmakuisia juttuja. Marihuanan polttelua yritetaan huhujen mukaan kaitsea poliisiratsioin, mutta en tieda tekeeko kukaan oikeasti mitaan.
Taa kaikki juhlahumu on rakennettu mielettoman kauniiseen ymparistoon, mika vetaa hollille myos juhlimisikansa ohittaneita ikamiessarjalaisia: Joen toisella puolella kasvaa peltoa ja pallistelee lehmia, ja huikeen upean nakoiset vuoret nousee taustalla. Luomufarmille voi menna vapaaehtoiseksi silittelemaan vuohia ja lapioimaan lantaa.
Huomenna varmaankin kaupunki rajahtaa entisestaan - mikali mahdollista - uudenvuodenbileisiin, mutta saa nahda lahenko livohkaan sita ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti